Luomakunnan Kruunu

Luomakunnan Kruunu jatkaa Papa Rassin edellisten julkaisuiden linjoilla pituuden suhteen ja sisältää viisi kappaletta ja intron. Se on juuri sopiva määrä kerralla kuunneltavaksi astetta synkempiä ja pitemmälle meneviä lyriikoita. Toisaalta Luomakunnan Kruunu ei ole ihan niin överiksi vedetty, kuin Rassin aikaisemmat tuotokset, vaan on hieman lähempänä Petoksen materiaalia. Yhdistävä tekijä on myös horrorcorelle tyypilliset vaikutteet kauhuelokuvista, joita myös Petos tykkää viljellä kappaleillaan. Meno on asiaan kuuluvan synkkää, armotonta ja suoraa. Tiukkapipojen kannattaakin välttää tätä levyä, jos on helposti provosoituvaa tyyppiä. Toisaalta lyriikat voi tulkita myös kantaaottaviksi, sillä varsin pitkälle vietyä kritiikkiä saa erityisesti päättäjät, kapitalismi, kirkko ja uskonnot muutoinkin. Papa Rassi onkin ajoittain varsin fiksu, hyviä huomioita tekevä ja asioita hieman väkivaltaisesti ajava hahmo. EP:n miinuksina voidaan pitää ehkä alkupään taustoja, jotka ovat tyylilajin mukaisia, mutta eivät toimi allekirjoittaneelle. Toisaalta loppupään Reformaatio ja Onnellinen Loppu taas miellyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan myös toimitusta.

Luomakunnan Kruunu on viihdettä, johon on ympätty alitajuntaan syöpyviä kannanottoja ja mielipiteitä. Papa Rassi shokeeraa, mutta ajaa taustalla esille mielenkiintoisia seikkoja – överiksi vedettyjä ja myös oikeasti ajan hermoilla olevia. Tarkoitus ei ole siis pelkästään hämmentää ja sikailla, vaikka sitäkin toki löytyy. Mielestäni levy onkin tehty tässä mielessä erittäin taidokkaasti tasapainoitellen provokaation ja asian välillä. EP on laadukas ja uskoisin sen tyydyttävän kaikkien horrorcoren ystävien verenhimon. Papa Rassi on parasta mitä tämä genre Suomessa tarjoaa. Seuraava ei pääse edes lähelle. Ja ai niin… Löytyyhän levyltä vierailemasta myös Esham, joka on ehdottomasti hatunnoston arvoinen asia.